Omasta suvustani iäkkäimpänä on jäljellä enää äidinäiti, joka on vastikään ylittänyt 80:n rajapyykin. Hänkään ei täysin omatoimisesti pystyisi enää arjesta selviytymään ja jos jonkinmoista vaivaa on karttunut viime vuosien aikana. Siksi kuulosti uskomattomalta, että 106-vuotias Mamma eläisi vielä kotona, vanhassa maalaistalossa. Arjen askareissa häntä auttoivat sukulaiset, mutta vielä kaksi vuotta sitten hän oli pääosin hoitanut kaiken omatoimisesti.
Mamma olikin pirteä pikkuruinen mummo. Jalat eivät enää toimineet samalla tavalla kuin ennen, mutta järki oli säilynyt terävänä. Muisti vaati aina välillä pientä kaivelua, mutta esimerkiksi tärkeät päivämäärät ja vuosiluvut olivat vielä kirkkaina mielessä. Hätkähdyttävintä oli mammasta huokuva elämänilo ja myönteisyys. Siitä huolimatta, että hänen mielestään kenenkään ei tarvitsisi elää niin vanhaksi, hän ei valittanut. "Se mitä ylhäältä päin annetaan, otetaan ilolla vastaan."
Saimme kolme neuvoa elämäämme:
1. Jos kaksi riitelee taikka väittelee, on toisen parempi olla hiljaa,
vaikka tietäisi olevansa oikeassa.
Siitä riitelystä ei ole mitään hyötyä, eikä kukaan jaksa yksinään riidellä.
2. Anteeksi pitää antaa toiselle, vaikka hän ei sitä aina tajuaisi pyytääkkään.
3. Pahaan ei saa koskaan vastata pahalla!
Enpä voisi näitä neuvoja käydä huonoiksi haukkumaan.
Ehkä jokainen voisi ottaa neuvosta vaarin ja käydä aidosti nauttimaan elämästään. Turha vinkuminen ja valittaminen ei tuota kenellekään mielihyvää, eikä ainakaan paranna elämänlaatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti