Skarppia pitsaa

Teinpä niin hyvän makuista pitsaa, että kuvien ottokin unohtui! Noh, ehkäpä sitä aina silloin tällöin voi keskittyä olennaiseenkin (niin tarkkoja ja taiteellisia kun nuo aiemmatkin kuvat ovat olleet..)

Blogeista ja keskusteluista päätellen melko suuri osa vähähiilihydraattisen ruokavalion edustajista on etsinyt tai etsii yhä sitä "täydellistä pitsapohjaa". Olen joskus aiemmin tehnyt yhden kokeilun, joka ei ollut mieleeni. Tänään lähti käyntiin siis kokeilunumero kaksi ja paljon lähemmäksi täydellisyyttä ei voisi päästä kai!

Yhdistelin pitkälti reseptejä, joihin olin törmännyt aiemmin. Jossain varmasti on tällainenkin resepti julkaistu jo aiemmin, en vain itse sitä ole nähnyt!

Skarppi pitsapohja 

2 kananmunaa

mausteita

juustoraastetta maun mukaan

2 tl leivinjauhetta

THAT'S IT!

Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan (säästä kummatkin!). Vatkaa valkuaiset kulhossa vaahdoksi ja lisää vatkauksen lopussa leivinjauhe. Lisää valkuaivaahdon sekaan juustoraaste, keltuaiset ja haluamasi mausteet (suola, pippuri, valkosipulijauhe, oregano, cayennepippuri....), sekoita varovaisesti pitäen seos ilmavana.

Minä tein sössöstä kaksi pyöreää lättyä, joita esipaistoin hetken ennen täytteiden lisäämistä.

Pohjat kerkesivät olla uunissa jauhelihan ruskistuksen, tomaattikastikkeen sekoituksen ja paprikan kuutioinnin ajan. Ottaessani pellin uunista kokeilin pohjien rakennetta ja ne olivat täysin jumiutuneet leivinpaperiin. Varoitin jo poikaystävää, että taidetaan syödä pelkkiä täytteitä, jos pohjat jumahtavat kiinni. Kun pitsat viihtyivät täytteineen vielä 10-15 minuuttia uunissa, ne kuitenkin irtosivat sulavasti pellistä. Varmaan vaikutti hyvä juuston määrä ;)

 Paras tomaattikastike

Tomaattipyrettä

Loraus vettä

Suolaa

Pippuria

Oreganoa

Cayennepippuria

Pelkkä tomaattipyre on tylsähkö pitsapohjan päällä. Siksi notkistan sitä yleensä pienellä vesitilkalla ja lisään mausteita oman maun mukaan. Jos tiedän, että pitsaa tulee tehtyä suurempi määrä esimerkiksi juhlia varten, ostan paseeratun tomaattipurkin. Se on rakenteeltaan liki samanlaista kuin pyre vedellä notkistettuna.

Yllämainitun kokoisen pitsapohjan täytteeksi tarvitsin 35 grammaa tomaattipyrettä. Eli hiilarimäärät jäävät melkoisen pieniksi (vrt. 16g/100g).

Täytteinä tällä kertaa olivat jauheliha, pieni määrä kinkkukuution jämiä, vihreää paprikaa, jalopenoa ja tietysti juustoraastetta.

Upposivat napoihin alta aikayksikön ja lisää olisi kyllä maistunut. Yksi pitsa jää siis melko pieneksi, ei saavuta läheskään esimerkiksi kaupan pakastepitsojen kokoa. Siitä voi vähän suhteuttaa, miten omaan nälkään sopii. 

Tästä hyvä viikonloppuherkku testiin vaan! :)

<3: Karppityttö 

 

 

Sana on vapaa

Olen ollut hyvin positiivisesti yllättynyt blogille jo tähän mennessä kertyneestä kävijämäärästä.

Selvästi ihmisiä kiinnostavat erilaiset ruokavaliot, erityisesti karppaus.


Toivonkin, että te vierailijat rohkeasti kysytte, jos jokin mieltä askarruttaa ja sanotte mielipiteenne. Itsekin olen vielä ikuisen oppimisen ja itsetutkiskelun tiellä, kaikki neuvot ja vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Yritin löytää jotain teemaan hyvin sopivaa kuvaa, mutta laitankin lopuksi muuten vain koskettavia/ajatuksia herättäviä tuotoksia. (Kuvat: We heart it)

 

 

 

 

Poikaystävän mukaan tää Itse ilkimyksestä tuttu pikkurinsessa muistuttaa vahvasti minua. Mut on se söpö <3

Tämmönen purkki on pakko tehdä kotiin!

<3: Karppityttö

Pikaruokaa kinkkuröstien muodossa

Keskiviikko on painajaismainen päivä aikataulujeni suhteen. Saan sinkoilla ja juosta paikasta toiseen, ja kotona ehdin pikaisesti piipahtamaan. Keskiviikkoisin tarvitaan siis minuuteissa valmistuvaa pikaruokaa, jonka kerkeää hotkaista samalla, kun pinkoo kohti bussipysäkkiä.

Arvatkaapa vain kuinka monesti ruoka on jäänyt vähemmälle ja lähistölle päätyneet ihmiset ovat saaneet kärsiä pahantuulisesta tytöstä. Aika monesti.

Eilen väsäsin suit sait nopeasti pannulla kinkkuröstit. Törmäsin reseptiin jossain ja mieleeni jäivät vain raaka-aineet. Sen kummemmin suhteita miettimättä kävin toimiin!

Kinkkuröstit

 

1 porkkana

Kinkkuleikkelettä

Juustoraastetta

Kananmunaa

Mausteita

Itse siis raastoin yhden porkkanan, suikaloin viisi leikkelettä (keittokinkkua), lisäsin yhden kananmunan ja noin 50 grammaa juustoraastetta. Helahoito sötkötetään ja lisätään mausteet. Pannulle paistumaan ja voilá, pikaruoka on valmista!


Maku oli yllättävänkin hyvä ja näin pienillä ainesmäärillä syntyi neljä röstiä. Kaksi täytti mahani juuri sopivasti, mutta suurempana ateriana kaipaisivat jotain lisuketta. Porkkana toi hyvää makua ja rapeutta, mukava yllätys!


Ainesosien suhteita voi varmasti varioida ja löytää sitä kautta erilaisia makuelämyksiä!




Mutta totisesti, vinkkejä pikaisiin arjenpelastajiin otetaan vastaan! Einesruoat eivät kuulu, eivätkä tule kuulumaan valikoimiin. Kuka voi käsi sydämellä sanoa jonkin einesruoan aidosti maistuvan hyvälle? Edellisessä työpaikassa ne kuuluivat vakiokalustoon ruokatauolla, paluuta vastaavaan malliin ei tule! Ja onhan niissä törkeät määrät hiilihydraattiakin!


Viikonlopuksi suunnitteilla jos jonkinmoista ohjelmaa, hiljaisuus siis laskeutuu hetkeksi tännekin. Huomenna lisäilen vielä kokemuksia karppi-pizza -kokeilusta!



<3: Karppityttö

Kermaperunoita ja uunimakkaraa karpilla tyylillä

Minulle ruoan laitossa ensisijaisen tärkeää on nopeus ja helppous, mausta tinkimättä. Toisinaan on hauska nähdä vaivaa ja kuluttaa tavallista enemmän aikaa täydellisen päivällisen loihtimiseen. Arkena en kuitenkaan työpäivän jälkeen halua viettää keittiössä tunteja. Uunissa "itsekseen" valmistuvat ruoat ovat siis suosiossa.

Osittain keittiössä viihtymiseeni vaikuttaa nykyään se surullisen kuuluisa kaasu-uuni. Tulikuumana hehkuva pömpeli lämmittää mukavasti koko pienen "keittokomeron". Uunin lähistöllä on siis hyvin tukala kuluttaa aikaa sen ollessa päällä. Eilen tarkoitukseni oli tarjota lanttumuusia uunimakkaran kera. Suunnitelma vaihtui lantun pilkkomisvaiheessa.

Päätin jälleen kerran valmistaa koko ruoan uunissa, jotta pääsisin keittiöstä pakoon mahdollisimman nopeasti. Ateriaksi muodostui kermaperunat (lantut) ja uunimakkara.

Kermaperunat karpisti

(3-4 hengelle)

 

500 g lanttua

n. 2 dl kermaa

mausteita maun mukaan

 

 

 

 

Pilko lanttu paksuhkoiksi suikaleiksi. Jälkikäteen ajateltuna sipuli olisi ollut hyvä lisä lanttujen sekaan, mutta ehkä kokeilen sitä seuraavalla kerralla!

 

Lisää sekaan mausteita (suolaa, pippuria, valkosipulia) ja lorottele päälle kermaa.

 

Sitten uuniin vaan, sanoisin sähköuunissa n. 200 asteeseen 45-60 minuutiksi. Itse pidin lanttuja uunissa reilun noin 40 minuuttia, lisäsin hieman kermaa ja maistoin suolasuutta ja asettelin päälle grillimakkaraa.

 

 

 

 

 

Maku oli kerrassaan loistava! Hyvin perunamainen, joskin huomattavasti makeampi. En tiedä mistä syystä ennen vihasin lanttua, mutta nyt se kuuluu kyllä vakiokalustoon! Ihanaa herkkua, joka jälleen kerran oli uskomattoman helppo valmistaa. Puhtaat maut, jotka eivät vaadi turhaa hifistelyä tai kikkailuja.

 

 

Myöhemmin illalla poikaystävän sokerihammasta alkoi kolottamaan ja tovin "Karkkia!! Mun tekee niin paljon mieli karkkia!!" -huutoja kuunneltuani lupasin valmistaa jotain herkkua. Valinnanvaraa ei hirveästi ollut, eikä kiinnostusta panostamiseenkaan.

 

 

Niinpä syntyi:

 

Kaakaomascarpone kermavaahdolla

 

Mascarponea

Kermaa

Sokeroimatonta kaakaojauhetta

Makeutusta (esim. Karppisokeria)

 

 

 

 

Herkku ei ollut täysin mieleeni, mutta kyllä se makeannälän totisesti vei. Sekoitin siis n. 100 grammaan mascarponea lorauksen kermaa, noin teelusikallisen kaakaojauhetta ja hieman makeutusta. Kaakaojauheen suhteen aloitin melko varovasti ja lisäilin sitä, jotta sain hieman kaakaovanukkaan makua muistuttavan lopputuloksen.

 

Kylkeen vaahdotin kermaa, johon lisäsin myös ripauksen makeutusta.  Ja voilá alta viiden minuutin pikaherkku oli valmis.

 

Tosiaan tuotos ei omia makunystyröitäni kummosemmin hivellyt, mutta poikaystävälle upposi ja valmisti vielä toisenkin annoksen omin avuin (historiallista sekin). Tätä reseptiä varmasti tulen jalostamaan vielä, jotain siitä jäi puuttumaan! Rakennekin olisi kaivannut hieman enemmän ilmavuutta, kenties kananmunasta olisi ollut hyötyä.

 

 

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

 

 

<3: Karppityttö

 







 



Karpin tonnikalapyörykät

Heti alkuun täytyy sanoa, että blogissa näkyvät kuvat ovat laadultaan todella heikkoja. Syynä ensisijaisesti se, että ne on otettu kännykällä. Kameran piuha on kadoksissa, joten kuvien siirtäminen koneelle ja sieltä kautta blogiin ei tällä hetkellä onnistu. Varasuunnitelma B on vielä kehitteillä!

Bongasin tonnikalapullien reseptin Karkkipäivä-blogista. Omat tuotokseni eivät olleet läheskään yhtä kauniita ja rakennekin jäi jotenkin hassuksi. Makua kyllä löytyi ja ehdottomasti pääsevät vielä uudelleen kokeiluun.

Tonnikalapullat

 

 

2 prk tonnikalaa (öljyssä)

2-3 kananmunaa

1 dl Pofiber-kuitua

2 dl juustoraastetta

mausteita maun mukaan

 

Sekoita ainekset ja muotoile pulliksi.

 

 

 

 

Käytin ensimmäisen kerran eläessäni Pofiber-kuitua. Kyse on siis gluteenittomasta perunakuitujauheesta, jossa hiilihydraatteja vain 12g sadassa grammassa. En itse uskaltanut täysin desiä laittaa, koska maku ei ollut tuttu. Pullat olisivat vaatineet sen ja tonnikalat pidemmän valutusajan. Pyöryköitä muotoillessani massa oli selvästi liian kosteaa. Yritin päästä eroon turhasta kosteudesta puristelemalla niitä, mutta lopputulos oli kuitenkin pannulla helposti hajoava rakenne.

 

 

Maku kaikesta huolimatta oli hyvinkin maukas. Kivaa vaihtelua tonnikalalle saada sitä tällaisessa muodossa. Itse en ole kuulunut tonnikalan ystäviin kuin pari hassua vuotta ja tänäkin aikana sitä on tullut kulutettua lähinnä pitsan täytteenä tai kylkiäisenä raejuustolle.

 

 

Jopa poikaystävälle pullat maistuivat, vaikka hän ei tonnikalasta erityisemmin välitä! Lisukkeeksi keitin tuoretta kukkakaalia, tavoitteena kun oli helppo ja nopea ateria. Valmistusaika kaiken kaikkiaan siis vaivaiset 15 min.

 

 

Tässä vielä kuva niistä yltiöherkullisista mantelileivistä:

 

 

 

Syystä taikka toisesta leipäset eivät suostu kohoamaan. Tällä valmistuskerralla annoin niiden seistä pitkän tovin ennen uuniin laittoa, mutta mitään ei tapahtunut. Hieman muoto leveni, mutta eipä juurikaan. Sen verta suuria kekoja tein, että sämpylöistä tuli kuitenkin helposti puolitettavia ja täytettäviä!

 

 

Poikaystävän äiti ylisti sämpylöitä ja resepti oli laitettava heti kiertoon! Kiireen vilkkaa siis kaikki kokeilemaan! Tässä erässä oli kurpitsansiemeniäki ja miten hyvältä ne pinnalla maistuivatkaan. Reseptissä mainittu juustomäärä (150g/annos) on kyllä melko suuri. Tein tällä kertaa kaksinkertaisen annoksen, minkä juustoraasteen kohdalla unohdin tyystin. 300 gramman sijasta käytin noin 170 grammaa ja se oli mielestäni hyvin riittävä!

 

~*~*~*~

 

 

Jos muuten jumiutuneesta vatsasta joku kohtalotoveri kärsii, suosittelen ottamaan kahvin käyttöön! Eipä jumita enää...

 

 

<3: Karppityttö









Opittavaa yhdelle jos toisellekin

Viikonlopun reissut takana ja täytyy sanoa, että kauniiden maisemien lisäksi tuli nähtyä elämää uudesta näkökulmastakin. Koko reissun päätavoitehan oli käydä tutustumassa poikaystävän sukulaisiin, eritoten 106-vuotiaaseen "Mammaan".

Omasta suvustani iäkkäimpänä on jäljellä enää äidinäiti, joka on vastikään ylittänyt 80:n rajapyykin. Hänkään ei täysin omatoimisesti pystyisi enää arjesta selviytymään ja jos jonkinmoista vaivaa on karttunut viime vuosien aikana. Siksi kuulosti uskomattomalta, että 106-vuotias Mamma eläisi vielä kotona, vanhassa maalaistalossa. Arjen askareissa häntä auttoivat sukulaiset, mutta vielä kaksi vuotta sitten hän oli pääosin hoitanut kaiken omatoimisesti.

Mamma olikin pirteä pikkuruinen mummo. Jalat eivät enää toimineet samalla tavalla kuin ennen, mutta järki oli säilynyt terävänä. Muisti vaati aina välillä pientä kaivelua, mutta esimerkiksi tärkeät päivämäärät ja vuosiluvut olivat vielä kirkkaina mielessä. Hätkähdyttävintä oli mammasta huokuva elämänilo ja myönteisyys. Siitä huolimatta, että hänen mielestään kenenkään ei tarvitsisi elää niin vanhaksi, hän ei valittanut. "Se mitä ylhäältä päin annetaan, otetaan ilolla vastaan."

Saimme kolme neuvoa elämäämme:

1. Jos kaksi riitelee taikka väittelee, on toisen parempi olla hiljaa,

vaikka tietäisi olevansa oikeassa.

Siitä riitelystä ei ole mitään hyötyä, eikä kukaan jaksa yksinään riidellä.

 

2. Anteeksi pitää antaa toiselle, vaikka hän ei sitä aina tajuaisi pyytääkkään.

 

3. Pahaan ei saa koskaan vastata pahalla!

 

Enpä voisi näitä neuvoja käydä huonoiksi haukkumaan.

 

Ehkä jokainen voisi ottaa neuvosta vaarin ja käydä aidosti nauttimaan elämästään. Turha vinkuminen ja valittaminen ei tuota kenellekään mielihyvää, eikä ainakaan paranna elämänlaatua.

 



Kaasu-uunissa onnistuu karppi piirakka ja epäonnistuu karppi porkkanakakku

Huomenna suunnataan poikaystävän & hänen äitinsä kanssa pienelle reissulle läntisempään Suomeen. Matka taittuu autolla ja jotain evästä olisi mukava olla. Koska kaikki matkalaiset syövät samoja ruokia, eväiden tekemiseen ei tarvitse uhrata turhaan mietintä-/tekoaikaa. Tällä kertaa oli kuitenkin myös erityisesti huomioitava raaka-aineiden luontainen gluteenittomuus.

Ensimmäiseksi ahkeroin munapohjaisen piirakan parissa.

Tein piirakat suoraan pieniin piirasvuokiin. Näin ne olisi helposti syötävissä kokonaisina, kuin pienet pitsat konsanaan! Resepti on alunperin Karpin keittokirja 2:sta, mutta olen sitä hieman muokannut omaan makuuni sopivaksi!

Helppo & Nopea piirakka

Perusainekset: 

(näillä määrillä sain kuusi tuommoista pienehköä piirakkaa, eli yksi isompi)

6 munaa
n. 1 rkl soijajauhoja
(loraus kermaa)
mausteita oman maun mukaan
juustoraastetta niin paljon kuin sielu vain sietää!

+ mitä ikinä mieleen juolahtaa täytteiden suhteen! Olen varioinut tätä monella täytteellä; kinkulla, jauhelihalla, salamilla, tonnikalalla ja näiden yhdistelmillä. Kertaakaan en ole onnistunut tekemään mitään katastrofaalista!

Kananmunat, soijajauho ja kerma sekoitetaan ja lisätään mausteet. Kerman laitoin sulkeisiin, koska tänään unohdin sen omasta seoksestani (mikä ihme siinä on, että nykyään unohdan aina jonkun vaiheen tai ainesosan???) eikä maussa ollut mitään valittamista.

Juustoraastetta käytin piirakoihin yhteensä 150g, eli yhden pussillisen. Sekoitan siitä noin puolet  munaseokseen, jonka sitten kaadan voideltuun piirasvuokaan. Munaseoksen päälle heitellään täytteet ja lopuksi vielä kruunaan juustoraasteella.

Uunissa viihtyy n. 200-225 asteessa niin kauan, että pinta alkaa olla kauniisti ruskistunut. Kaasu-uuni taas hieman hankaloittaa toimintaa, joten tarkempaa aikaa en osaa arvioida!


Käytän itse reilusti voimakasta juustoraastetta, sillä en niin välitä vahvasta kananmunan mausta. Tästä syystä en myöskään yleensä voitele vuokia, sillä rasvaa on riittämin piirakan irroittamiseen.
Plussaa piirakka saa pelkästään sen monipuolisuudesta, vain mielikuvitus on rajana täytteiden suhteen!

Lopputulos oli jälleen kerran niin herkullista, että kaksi piirakkaa hävisi napaan alta aikayksikön... Huomenna aamulla tarkoitus oli leipasta vielä täytetyt mantelileivät reissuun, mutta näemmä täytyykin tehdä uusi satsi piirakoitakin! Poikaystäväkin tulee kohta pitkän päivän jälkeen kotiin, joten hänelle varmasti piirakoista pari maistuu! Onneksi on helppo ja nopea resepti!

~*~*~*~

Sitten... luvassa se päivän "ei niin onnistunut suoritus". Reseptissä ei siis ollut mikään vialla, tuotos ei sen vuoksi ollut vähällä päätyä roskakoriin. Syytän vain ja ainoastaan uunia! (Kokissakaan ei siis mitään vikaa!) En ole kaasu-uunilla vielä uskaltautunut kakkuja tai muita leivoksia kokeilemaan, eikä neitsytmatka siltä osin onnistunut täydellisesti. Mutta virheistä oppii! Kunpa vain keksisin ratkaisun siihen, etteivät kaikki palaisi pohjasta pidemmän kypsytyksen aikana.. :/

Porkkanakakku vähähiilihydraattisesti  

(resepti on Sannin Karkkipäivä-blogista bongattu)

Pohjaan:

1 kananmuna

3 rkl makeutusta

0,5 dl kermaa

40 g voita

1/2 tl ruokasoodaa (itse käytin leivinjauhetta, ja sitä siis reilummassa suhteessa)

0,5 dl mantelijauhetta

0,5 dl hasselpähkinäjauhetta

maun mukaan kanelia

maun mukaan kardemummaa

(ripaus inkivääriä)

n. 1,5 dl porkkanaraastetta

(lisäsin itse vielä hieman psylliumia)

Kuorrutukseen:

Philadelphiaa

Tilkka kermaa

Maun mukaan makeutusta

tilkka sitruunamehua

Vatkaa muna ja makeutus vaahdoksi. Sulata voi ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munavaahtoon vuorotellen voi, kerma ja kuivat ainekset sekä porkkanaraaste. Levitä voideltuun ja mantelijauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia.


Yhdistä kuorrutuksen ainekset ja levitä jäähtyneen kakun päälle.

AVOT, herkullinen kakku on valmis!


Mutta minullahan ei ihan käynyt näin onnekkaasti. Kun olohuoneeseen tulvahti pieni kärähtäneen kakkupohjan käry, pelkäsin totisesti pahinta. Kakku oli mustunut reunoilta (ja mitä ilmeisimmin pohjasta), mutta oli raa'an tutiseva vielä keskeltä. Annoin sen vielä hetken kypsyä, silläkin riskillä, että se palaisi pahemmin. Lopputulos on melko "löllö", kuitenkin kasassa pysyvä, TODELLA kostea kakku. Yhtäkaikki se maistuu hyvältä!

En ole tuorejuustokuorrutuksen ylin ystävä, vaan vannon sulatejuuston nimeen. Koska pohja oli niin pehmeä ja mehevä, en kokeillut, miten se olisi sulatejuustoa kannatellut. Siispä tyydyimmä tuorejuustoon tällä kertaa! Ja sitä kyllä meni aika reiluustikin, ehkä n. 150 grammaa!

~*~*~*~

Mitäpä tästä opimme? Kaasu-uuni ei totta totisesti toimi sähköuunin lailla.... Valitettava fakta! Eipä auta muuta kuin käydä hyvien hermojen kanssa toimintaa harjoittelemaan!


<3: Karppityttö

Oispa aina sadepäivä

"Oispa aina sadepäivä
eikä tarvis mennä ulos
lehdet luettais
moneen kertaan
Oispa aina sadepäivä
eikä tarvis mitään tehdä
tuskin puettais
oltais ilkosillaan
Jos ois aina sadepäivä
ei me koskaan erottaisi
meillä oisi aikaa
olla kaksin
Jos ois aina sadepäivä
puhuttaisi me laulamalla
niin kuin Catherine Deneuve
musikaaleissa"

Aknestik - Sadepäivä

Totta totisesti, oispa aina sadepäivä. Vasta tänä kesänä ymmärsin, että tosiasiassa en nauti jatkuvasta auringonpaisteesta ja lämmöstä. Valoisuus, kesän tuoksut ja kaunis luontomaisema tietysti hellivät mieltä, mutta nautin enemmän kesäsateista. Niistä päivistä, kun voi hyvillä mielin löhöillä kotona, tehdä kaikkea enemmän taikka vähemmän tarpeetonta ja vain nauttia elosta. Kesäisillä kaduilla kulkeminen rankan sateen jälkeen on parasta!

En erityisemmin pidä mistään vuodenajasta ylitse muiden. Voitosta kamppailevat kuitenkin kevät-kesän ja kesä-syksyn siirtymävaiheet. Tiedättekö mitään parempaa kuin kirpsakan syysaamun tuoksun? Hieman ruskaan kääntyvät puiden lehdet, mutta silti hienoisessa lämmössä hyväilevät auringonsäteet? Taikka sen aamun, kun ensimmäisen kerran uskaltaudut ulos takittomana. Kun pajunkissat vihdoin pujahtelevat näkyviin ja sen lumiloska-seoksen alta paljastuu kuivaa asfalttia! En pistäisi pahakseni, että nämä siirtymävaiheet kestäisivät kauemmin, mutta onneksi niitä on kaksi vuodessa ja ne toistuvat liki muuttumattomina joka vuosi, ennemmin tai myöhemmin.

Ihanaa, että näin sateisen päivän kunniaksi innostuin kuuntelemaan Aknestikia pitkästä aikaa. Turhankin tuntemattomaksi monelle jäänyt yhtye, jolla yllättävän paljon sanottavaa lyyrikoiden takana. Juuri sopivaa musiikkia tälle päivälle ja näille fiiliksille! 

<3: Karppityttö

"Sulle vielä kevät laulaa laulujansa
sua vielä kevät rakastaa
Sulle vielä taivas jakaa lahjojansa
sua taivas jaksaa odottaa"

Aknestik - Miljoona tähteä
 

Pullan tuoksua vehnättä ja hiivatta!

Tiedän, että jo pelkästään kardemumman tuoksu saa mieleen voisilmäpullat, korvapuustit ja monet muut herkut. Tänään koekeittiössäni valmistettiin pikapullia, tai itseasiassa laskiaispullia ilman hilloa. Ohjeen bongasin jostain blogista ja näemmä ainakin yksi alkuperä on karppaus.info-sivustolta.

Aikaa koko sötkötykseen menee arviolta 5 minuuttia. Josta 1-2 min (mikrosta riippuen) kypsennykseen. Helppoa, toivottavasti myös maukasta!

Pikapulla (ohje pohjautuu pikasämpylään, ja on sittemin mukautunut makeammaksi versioksi!)

3 rkl sulaa voita
2 rkl soijajauhoa
2 rkl mantelijauhetta
0,5 tl jauhettua kardemummaa
1/4 tl leivinjauhetta
1 tl makeutusjauhetta
pari tippaa vanilja-aromia
1 kananmuna

Tämä oli tarkoitettu yhdeksi annokseksi, mutta itse jaoin annoksen kahteen osaan!

Sulata voi mikrossa ja sekoita sillä välin kuivat aineet keskenään. Lisää voisula ja joukkoon, and this is what you'll get!

Itsehän (taas) aavistuksen verran höntyilin ja lorautin jo vanilja-arominkin mukaan..

 Lisätään kananmuna ja sitten OIKEASTI
vasta se vanilja.. Tässä vaiheessa koostumus muistutti todella löysää pullataikinaa. Loin jo melko suuria odotuksia tälle kuppi-ihmeelle!


Kupit tuottivatkin minulle melkoisesti päänvaivaa. Meiltä löytyy melko ronskin kokoisia mukeja, Iittalan Koko-sarjan kahta kahvimukimallia sekä muumimukeja. Valitsin siis hieman kartion malliset, tasapohjaisten sijaan! Pitäähän pullalla korkeuttakin olla.

Sitten pulla pistetään mikroon pyörimään joksikin aikaa.

Veikkaisin, että kupit pyörivät meidän mikrossa ensin minuutin, jonka jälkeen tsekkasin tilannetta ja lisäsin aikaa vielä arviolta minuutin.

Eihän minulla tosiasiassa ollut mitään hajua, olivatko pullat tarpeeksi kypsiä vai eivät? Eivät ne raaoilta vaikuttaneet ja pinta oli melko pinkeä.

 
Kumousvaihe ei täällä sujunut ihan niin
näppärästi. Avitin pullan irtoamista hieman veitsellä ja sieltä se sitten pulpahti hienossa muodossa lautaselle!

Tässä operaatiossa olennainen merkitys saattoi olla sillä, ettei minulla ollut voita käytössä kuin n. 1,5 rkl.

Uusin keksintöni helppoon kerman vaahdotukseen. Ikeasta, hintaa parin euron verran! Tarkoitettu siis kahveihin yms. mitä meidän perheessä ei juuri kuluteta. Eipähän jää pölyttymään!

Ja tässä se luomus on koko komeudessaan! Hyvää oli, melko riittävä tuo "puolikas" annos. Jäi kyllä vähän pullan maku suuhun ja fiilis, "jos vielä vähän sais" ;)

Sokerihiiren painajainen

Jo lapsena sain nimen pulla-/sokerihiiri. Tärkeintä oli aina osallistua leipomiseen ja kokkailuun äidin kanssa, vaikka sotkuja ei saanutkaan syntyä. Pelkästä puuhaarukan hennosta heiluttelusta sai palkkioksi kaapia raa'at taikinanjämät kulhosta. Mikäs sen parempaa?

Vaikken itse muista äitiäni "pullukkana", liki ylipainoisena, ovat kuvat vuosien takaa paljastaneet muuta. Liekö jatkuva lähes päivittäinen herkuttelu ollut osasyynä vyötärön levenemiseen... Taito periytyi minulle, muttei siskolleni. Olisipa mennyt edes 50/50!

Valitettavasti tästä kaikesta sokerin puputtamisesta on jäänyt itselleni tapa. Vaikka pullaa, piparia tai muita leivonnaisia tulee harvemmin syötyä, olen karkilla mässäilyt tuhottoman paljon jo usean vuoden ajan. Painajaismaista oli työskennellä Makuunissa vuoden päivät, kaikkien niiden irtokarkkien edessä. Nehän olivat kuin tarjottimella! Kumma kyllä laihduin tuona vuotena yllättävän paljon, ottaen huomioon, että söin viikottain vähintään kilon makeisia!

Karkkien syönti jäi itselläni tavaksi. Jotain pientä joka päivä. Yhtenä päivänä yksi suku-laku, toisena päivänä 300 grammaa irtokarkkeja Film Townista. Kaikkeen muuhun olen elämässäni onnistunut kyllästymään syödessäni sitä riittämin lyhyellä ja/tai pidemmällä aikavälillä. Kaiken maailman pikaruokia (pitsaa, hampurilaisia, ranskalaisia) välttelin vuoden ajan syötyäni McDonaldsin tarjontaa kohtuuttoman paljon kuukauden- kahden aikana. Stoppi tuli äkkiä, enkä itseasiassa sen kummemmin ole juurikaan hampurilaisista perustanut. Pitsaa tms. syön satunnaisesti, nyt nekin voi pitseriasta noudettuna unohtaa. Hyvä niin.

Myös perunalastuihin ym. herkkuihin on kyllästynyt stoppi jossain vaiheessa, ja olen hyvinkin pystynyt välttämään niiden ostamisen. Mutta karkki. Viha ja rakkaus -suhde on ollut vahva kautta aikain.

Karppauksessa minulle hankalinta onkin karkkihyllyjen ohittaminen. Heikkoudekseni ovat osottautuneet erilaiset makeutusaineilla höystetyt herkut, läkerolit, brunbergin suklaa yms. Pelkkää pahetta aiheuttavia nekin! Monet ovat sanoneet, että viikon kituilun jälkeen sokerinhimo hävisi eikä sen koommin ole tarvinnut syödä kuin prosenttisuklaata pari palaa kuukaudessa. Jahas, no meikäläisellä se sokerinhimo kyllä on vaan tuplaantunut! Makeiset seikkailevat silloin tällöin unissanikin... ehkä alkaa mennä huolestuttavuuden puolelle?

Enpä tiedä hyvää keinoa päästä eroon tästä himosta. Kait se vähitellen helpottaa! Vaikka on ehkä väärin yrittää kehittää himon tilalle jokin korvaava keino, aion tänään kokeilla karppipullien tekoa. Jos edes satunnaiset leivonnaiset pitäisivät minut kaidalla polulla makeutettujen karkkien maailmasta, olen tyytyväinen. Mutta kohtuus kai kaikessa?

Jos näyttää siltä, että jään koukkuun leivonnaisiin, täytyy muista taas skarpata vähän...!



<3: Karppityttö

Muoti-ilmiöt valloittivat ruokailutottumukset

Ennen muodinmukaisilla ihmisillä tarkoitettiin ajan tyylin mukaan pukeutuvia. Leveät lahkeet, pillipuntit, maksimekot, milloin mitkäkin ovat viestineet ajan henkeä, muodikuutta.

Sittemmin muodikasta on ollut myös harrastaa tietynlaista liikuntaa. Bodypump, Zumba, Crossfit ja mitä näitä nyt on. Joka päivä facebookiin tulee julkaista urheilun määrä, mielellään kuvilla varustettuina. "Ei näy tarpeeks hikeä, lavastettu kuva".

Nyt catwalkilla kävelevät erilaiset ruokavaliot. Kuinka moni on oikeasti kokeillut julkkisten hömppädieettejä sen takia, että ne ovat muodikkaita? Paras tietämäni "laihdutuskeino" on ollut lastenruokadieetti. Ihmekkös, että siinä laihtuu. Itse en ainakaan moista ruokaa 20-kymppisenä suuhun laittaisi. "Farmarin Broileripata" ja "Nauravat nakit muusilla" eivät soseutettuna kuulosta houkuttelevilta.

Karppaus on ehdottomasti yksi nopeiten buumiksi muodostunut ruokavalio. Tuskin mikään sen jälkeen ilmaantunut dieetti on synnyttänyt moista hypetystä. Ko. ruokavalion vaikutuksia on tunnistettu jo kuitenkin 1700-luvulla ja ensimmäinen siihen perustuva laihdutusohjelma kehitettiin 1860-luvulla. (Lähde: wikipedia). Mistään uudesta löydöstä ei siis ole kyse, vaikka se vasta 2000-luvulla saavuttikin Suomessa uuden ulottuvuuden. Jopa voi loppui kaupasta, ja syyksi julistettiin VHH-ruokavalion lisääntyminen.

Karppauksen kaltaisissa muoti-ilmiöissä pelottavaa on se, että:

a. Niitä lähdetään noudattamaan asiaan perehtymättä

b. Niiden luullaan tuovan supertuloksia hetkessä

c. "Epäonnistujat" tahraavat koko ruokavalion maineen julistamalla sen huonoja vaikutuksia.

Nämä vain muutamana esimerkkinä. Itse myönnän toteuttaneeni kohdat A ja B kokeillessani karppausta ensimmäisen kerran. Silloin aihe ei kuitenkaan ollut erityisen pinnalla, enkä missään nimessä lähtenyt totuuden torvena julistamaan kuinka huonon olon olin itselleni saanut. Tajusin katsoa peiliin ja etsiä syyllistä sieltä.

Epäonnistujilla tarkoitan itseni kaltaisia ihmisiä, jotka hyppäävät karppauksen maailmaan tutustumatta ruokavalioon sen kummemmin. Luodaan omat säännöt ruokavaliolle ja kuvitellaan, että kunhan vaan on prodea ja rasvaa tarpeeksi, niin kaikki rullaa. Karppaus ei sovi välttämättä kaikille. Kuten ei myöskään se Diorin suunnittelema iltapuku taikka tunnin teho bodypump. Karppaus vaatii myös paljon oman kehon kuuntelua ja sen myötä ruokavalion hienosäätöä. Jos "karppaat" kolmena päivänä viikossa ja huomaamattasi syöt neljänä päivänä tavallista enemmän hiilarihöttöä, et voi tosiasiassa puhua karppauksesta, VHH-dieetistä.

En voi kommentoida lääketieteellisiä perusteluita, en niitä jotka ovat karppauksen puolesta, enkä niitä jotka ovat sitä vastaan. Puhun vain omien kokemuksieni perusteella. Mutta suurelta osin luulen karppausta vastaan kohdistuvien negatiivisten kommenttien kumpuavan tällaisista "vääristä kokeiluyrityksistä".

En ole erityisemmin mainostanut omaa karppaamistani työpaikalla. Koska kyse on vieläkin pinnalla olevasta muoti-ilmiöstä, en ole valmistautunut ottamaan vastaan niitä "siis etkai sä oikeasti KARPPAA" "Oothan sä kuullu sen ja sen tutkimuksen sen ja sen tekemänä" "Siis mä just luin, miten paljon sun verenpaine nousee ja kuinka sulle tulee se ja se syöpä pelkästään parsakaalista". Näille ihmisille on turha yrittää selittää, että kaiken takana on oma hyvä olo.

Milloin ruokavaliot alkoivat määrittelemään sitä, minkälaisia ihmisiä olemme, ensisijaisesti siis sitä olemmeko in vai out? Miksi jokainen ihminen ei saisi syödä niitä ruokia, mitä haluaa? Eikö ole jokaisen oma asia hankkiiko hän niillä itselleen hyvän vai huonon olon? Ja miksi helvetissä toisten täytyy syödä "muodinmukaisesti". Jos Iltalehti otsikoisi, että siitepölyn syömisellä on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia, näkisimmekö ihmisten kävelevän kita auki kaduilla?

Sekavampaa kirjoitusta saa ehkä hakea. Pointtini kuitenkin on, että älkää nyt hyvät ihmiset sortuko muodinmukaisuuteen ruokavaliossakin. Etsikää itsellenne sopiva tapa syödä ja nauttia ruoasta. Eikä omista syömisistä tarvitse aina tehdä suurta numeroa. Avoimuus on tietysti hyvästä joissakin tilanteissa ja voi helpottaa esimerkiksi ystävien kesken järjestettävien illanistujaisten menu-suunnittelua.

SAA SYÖDÄ!

<3: Karppityttö

Elämää hiivatommasti ja hiilihydraatittomasti

Karppaus, tuo nykyajan "muotidieetti". Toisille elämäntapa, toisille kirosana ja joillekin se viimeinen pelastusrengas vyötärön kaventamiseen. Myönnetäköön, että itsekin kiinnostuin ensimmäisen kerran siitä tuttavani hypetyksen myötä: "Siis voitko uskoa, saan syödä niin paljon lihaa ja rasvaa ja kasviksia kuin haluan! Mieti, joka aamu pekonia nassuun ja paino vaan tippuu!!" Uskomatonta, totta tosiaan. Näillä ohjeistuksilla startattu ensimmäinen kokeilukerta ei päättynyt kohdallani riemuvoittoon. Pääosin pekonista ja kananmunista koostunut ruokavalio sai minut tuntemaan itseni käveleväksi rasvapalloksi. Jatkuva närästys ja kuvotuksen tunne eivät kannustaneet jatkamaan. Vaikka lähestyin karppausta totaalisen väärästä näkökulmasta enkä vaivautunut itseäni sivistämään kirjoilla tai muillakaan tietolähteillä, silti jalkaan mahtuivat kokoa pienemmät housut.

Kuten arvata saattaa suhteeni karppauksen kanssa on ollut aina hieman kompuroimista, ylä- ja alamäkeä. Kuin parisuhde konsanaan! Takana on kolme enemmän tai vähemmän epäonnistunutta kokeilukertaa. Nyt uskon vihdoinkin kasvaneeni, varttuneeni ja viisastuneeni tarpeeksi todetakseni, että tämä meneillään oleva neljäs yritys on erilainen. Tämä tuntuu aidosti hyvältä!

Sykäyksen karppauksen aloittamiseen sain tällä kertaa aloittamastani hiivakuurista. Jatkuvassa hiivatulehduskierteessä ollessani, suolisto- ja nivelongelmista kärsiessäni poikaystäväni äiti kehotti kokeilemaan hiivakuuria. Vaikka kuurin aikana syödään säännöllisesti candida albicans- hiivan häätöä edistäviä luontaistuotepillereitä, perustuu kuuri mielipiteeni mukaisesti ruokavalio muutokseen. Ruokavalion suhteen on olemassa useampi koulukunta, mutta perussääntöjä ovat: sokeri pois, valkoiset viljat pois, alkoholi pois, hiiva sekä hiivauute pois.

Kokeilimme noin vuosi sitten poikaystäväni kanssa karppausta melko hyvin tuloksin. Kaikki kaatui kuitenkin yksitoikkoiseen ateriavalikoimaan sekä Tukholman risteilyyn. TaxFreen karkkia tursuavat hyllyt huusivat nimeäni! Ensimmäinen yö kuluikin oksennusta pidätellen... Hiivakuurin aloitusta suunnitellessani poikaystäväni vannoi tukevansa minua. Hän muuttaisi myös ruokavalionsa omani kaltaiseksi. Tämä helpottaisi arjen ruokapolitiikkaa ja lisäksi hän ei turhaan kiusaisi minua puputtamalla vieressä sokerihiivapullia. Siitä se ajatus sitten lähti, karppaus vol 4 oli alkamassa!

Nyt takana on juurikin tasan kolme viikkoa kamppailemista hiivaa vastaan. Myönnettäköön, että viisastumiseni merkkejä sain odotella kaksi ja puoli viikkoa. Ensimmäisen viikon jälkeen tärähti se silmät sumentava makeannälkä, jonka myötä sorruin makeutusaineiden salaiseen maailmaan. Jatkuva ilmapallo-olo ja suolistossa pyörivät kaasut toivat kärsimystä itselle ja kumppanille. Pian koin kuitenkin "valaistumisen", jonka myötä tein päätöksen. Nyt karppauksesta tulisi aidosti elämäntapa, jonka ensisijaisena tavoitteena olisi jatkuva hyvä olo. Painon pudottaminen tietysti säilyy alitajunnassa, mutta nyt se ei olisi enää päämääränä.

Jo ennen tämän kertaista ruokavalioremonttia olin päättänyt, että pekonit ja munat saavat jäädä historiaan. Silloin tällöin niilläkin on tietysti mukava herkutella hyvällä omatunnolla, mutta jokapäiväiseksi ateriaksi/välipalaksi/naposteltavaksi ne eivät saisi muodostua. Myönnettäköön, että olen hyvin nirso. En voi esimerkiksi sietää kesäkurpitsaa taikka kookosta ja olen hyvin tarkka siitä, miltä ruoka maistuu ja miltä sen rakenne tuntuu suussa. Nyt päätin voittaa nirsouteni ja kokeilla rohkeasti uutta. Kokeilimme jopa viime viikolla kesäkurpitsaspagettia (toimi hyvin, koska kinkku-koskenlaskija-kerma-pastakastike oli älyttömän maukasta) sekä kesäkurpitsalasagnea. En kokeiluista huolimatta syttynyt kesäkurpitsalle, eikä näistä ruokalajeista tule vakioaterioitamme. Annoin kuitenkin itselleni kymmenen pistettä pelkästään kokeilemisesta ja maistamisesta! Pienin askelin eteenpäin.

Ajatus blogin perustamisesta syttyi "valaistumiseni" myötä. Asioiden kirjaaminen ylös ja mietteiden muuttaminen jollain tapaa konkreettiseksi voisi auttaa kulkemista tällä tiellä. Tällä tavalla uskon voivani oppia virheistä ja myöskin saada uusia oivalluksia ja ideoita ruoanlaittoon ja ruokavalioon ylipäätään.

En aio koskaan antaa karppauksen viedä elämänhallintaani pois minulta. Elämästä nauttiminen on tärkeää ja jos se minun kohdallani tarkoittaa mahdollisia satunnaisia repsahduksia sokereiden maailmaan, annan sen itselleni anteeksi. Ei siitä vankilaan joudu ja huono omatunto on varmasti riittävä rangaistus. En ahkerasti ja jatkuvasti kyttää makroja, kuinka paljon nyt tuli proteiinia ja kuinka paljon hiilaria. Joskin tajusin vastikään syöväni turhan paljon proteiinia. (Vatsa jumissa ja paino palasi ensimmäisen viikon jälkeen lähtölukemiin.) Tämän viikon varmaan seuraan tarkemmin ravintoarvoja, mutta palaan entiseen "suurinpiirtein"-tyyliini. En siis missään nimessä tarkoita, että tunkisin suuhuni sitä sun tätä ja valehtelisin itselleni "no siinä varmaan oli semmonen 15g hiilaria". Pitäydyn melko laveissa rajoissa, jotka olen itselleni asettanut. Jos raja ylittyy grammalla tai kahdella, ei elämäni pirstaloidu.

Tässä vaiheessa joku ammattikarppi saattaisi kymmenen vuoden kokemuksella sanoa, että "tyttö hyvä, eihän tuossa ole mitään järkeä. Otappa nyt edes yksi kirja ja lue se kannesta kanteen, niin ymmärrät vähän karppauksen periaatteista!" Kiittäisin kommentista ja toteaisin jatkavani kuitenkin omalla tyylilläni. Tekevälle sattuu ja virheistä oppii! Jos jossain vaiheessa matkaani huomaan, että nyt ollaan aivan vika reitillä, vaihdan suuntaa. Niin kauan kuin kehoni sanoo "JEE!", en voi olla tolkuttoman väärässä!


Tähän aiheeseen tulen varmasti palaamaan myöhemminkin, tässä "pientä" taustakertomusta lähinnä.

Koska en varmasti ole ainoa nirsokarppi, aion blogissani jaella myös hyväksi koettuja reseptejä. Toivottavasti jatkossa saan höystettyä niitä myös kuvamateriaalilla, ettei yleisilme jää turhan tylsäksi.

Eilen työpäiväni ratoksi surffailin (jälleen kerran) karppaus.info sivustolla. Olen kokeillut kymmeniä eri reseptejä, varsinkin suosituimpia, joissa on satoja "MAHTAVAA!!!" "Parasta karppiruokaa ikinä!"- kommentteja. 99%:a kokeilukerroista on ollut pettymyksiä. Vika tosin on 100%:sti minussa. Oletan ruoan, leivonnaisen taikka herkun maistuvan sen vastaavalle versiolle, jossa on käytetty jauhoja, sokeria taikka kumpaakin. Kun maku taikka rakenne onkin poikennut siitä pastalasagnesta, olen nyrpistänyt nenääni ja todennut "kuka tämmöstä oikeesti syö?".

Rohkeasti ja avoimin mielin tartuin eilen haasteeseen. Leipoisin mantelileipää. Kommenteissa moni oli maininnut suhtautuneensa epäilevästi reseptiin, mutta maistettuaan tuotosta yllättynyt positiivisesti. Olin myös viikko takaperin hankkinut psylliumia purkin, joka odotti debyyttiään.

Jo kaasu-uunista pursuava tuoksu oli herkullinen. Se ei kuitenkaan tunnetusti tarkoittanut onnistunutta koitosta. Maku ratkaisi. Mantelileipä oli kerrassaan herkullista!!

Alkuperäinen resepti löytyy täältä linkin takaa, mutta muokkasin sitä hieman. Resepti saa plussapisteitä jo pelkästään sen tuunauskestävyyden vuoksi! En malta odottaa minkälaisia herkkuja koekeittiössäni tulenkaan valmistamaan tämän avulla.

Mantelileipä

2 kananmunaa
2 rkl kreikkalaista jogurttia (ei ollut muuta tarjolla jääkaapissa)
2 tl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl mantelijauhoa
n. 1,5 rkl seesaminsiemeniä
n. 1 rkl pellavansiemeniä
n. 2 rkl paahdettuja auringonkukan siemeniä
150 g juustoraastetta

1. Vatkaa munat. En itse ollut täysin varma olisiko pelkkä haarukalla rakenteen rikkominen ja pieni käsin vatkaus riittänyt. Vatkaamisen yhdistän aina automaattisesti sähkövatkaimeen ja uskon sen olleen olennainen tekijä leipien kuohkeuden takaamiseksi.

2. Sekoita jogurtti/rahka munien joukkoon. Tein itse tämän vaiheen viimeisenä, koska olin vakuuttanut itselleni, että osasin reseptin kahden lukukerran jälkeen täydellisesti ulkoa. Toisin kävi.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään. Alkuperäisessä reseptissä käytetään tosiaan vehnäleseitä, jotka korvasin pellavansiemenillä ja auringonkukan siemenillä. Ne toivat hyviä sattumia leivän joukkoon ja lisäsivät pureskeltavuutta ja makua.

4. Sekoita viimeiseksi juustoraaste seokseen.

5. Annostele taikina pellille pylpyröiksi (tein itse viisi ja niistä tuli aika suurehkoja). Tässä vaiheessa reseptin kehittäjä neuvoi laittamaan uunin vasta päälle. Minä heitin siltä seisomalta kuitenkin jo uuniin, minkä seurauksena (ilmeisesti) leipäset eivät kohonneet juurikaan uunissa ollessaan. Tämä nyt ei liioin makuun vaikuttanut!

En ottanut tarkkaa aikaa uunissa olosta. Meillä on kotona vielä kaasu-uuni, jonka käyttöä vielä opettelen. En voinut pitää mittarina pelkästään pinnan ruskistumista, koska tunnetusti ruskea pinta kulkee käsikädessä palaneen pohjan kanssa. (Kaasu uunissa lämpö tulee alhaalta.)

Viisi leipää hävisi pienessä perheessämme nopeasti. Paistoin broilerin jauhelihasta pihvit sämpylöiden väliin ja hampurilaisateria oli valmis. Tähän mennessä olemme nauttineet jauhelihasta tehdyt pihvit hamppareina ilman sämpylöitä. Oli siis enemmän kuin mukavaa vaihtelua saada vihdoin sämpylä pihvin ympärille.

Leipä vaikutti kaikinpuolin hyvältä eväsidealta ja siksi se tästedes kuuluu varmasti vakiokalustoomme! Hyvää ja helppoa,  mitäs muuta tarvitaankaan?



<3: Karppityttö