Oispa aina sadepäivä

"Oispa aina sadepäivä
eikä tarvis mennä ulos
lehdet luettais
moneen kertaan
Oispa aina sadepäivä
eikä tarvis mitään tehdä
tuskin puettais
oltais ilkosillaan
Jos ois aina sadepäivä
ei me koskaan erottaisi
meillä oisi aikaa
olla kaksin
Jos ois aina sadepäivä
puhuttaisi me laulamalla
niin kuin Catherine Deneuve
musikaaleissa"

Aknestik - Sadepäivä

Totta totisesti, oispa aina sadepäivä. Vasta tänä kesänä ymmärsin, että tosiasiassa en nauti jatkuvasta auringonpaisteesta ja lämmöstä. Valoisuus, kesän tuoksut ja kaunis luontomaisema tietysti hellivät mieltä, mutta nautin enemmän kesäsateista. Niistä päivistä, kun voi hyvillä mielin löhöillä kotona, tehdä kaikkea enemmän taikka vähemmän tarpeetonta ja vain nauttia elosta. Kesäisillä kaduilla kulkeminen rankan sateen jälkeen on parasta!

En erityisemmin pidä mistään vuodenajasta ylitse muiden. Voitosta kamppailevat kuitenkin kevät-kesän ja kesä-syksyn siirtymävaiheet. Tiedättekö mitään parempaa kuin kirpsakan syysaamun tuoksun? Hieman ruskaan kääntyvät puiden lehdet, mutta silti hienoisessa lämmössä hyväilevät auringonsäteet? Taikka sen aamun, kun ensimmäisen kerran uskaltaudut ulos takittomana. Kun pajunkissat vihdoin pujahtelevat näkyviin ja sen lumiloska-seoksen alta paljastuu kuivaa asfalttia! En pistäisi pahakseni, että nämä siirtymävaiheet kestäisivät kauemmin, mutta onneksi niitä on kaksi vuodessa ja ne toistuvat liki muuttumattomina joka vuosi, ennemmin tai myöhemmin.

Ihanaa, että näin sateisen päivän kunniaksi innostuin kuuntelemaan Aknestikia pitkästä aikaa. Turhankin tuntemattomaksi monelle jäänyt yhtye, jolla yllättävän paljon sanottavaa lyyrikoiden takana. Juuri sopivaa musiikkia tälle päivälle ja näille fiiliksille! 

<3: Karppityttö

"Sulle vielä kevät laulaa laulujansa
sua vielä kevät rakastaa
Sulle vielä taivas jakaa lahjojansa
sua taivas jaksaa odottaa"

Aknestik - Miljoona tähteä